Einon kuulumisia

Mä oon aivan poikki, mutta en vaan millään haluais mennä nukkumaan. Tiedän jo nyt, että mut herätetään kuitenkin ihan pian. Pojat on nukkuneet viimiset viikot ihan surkeesti ja mä oon aivan loppu. Ajatuskin nukkumaanmenosta inhottaa. 

Tänään oli kuitenkin tosi kiva päivä. Käytiin Einon ja Einon kummitädin Lauran kanssa puistoilemassa kolmestaan. Palattiin meidän teinivuosien maisemiin ja käytiin siis moisiossa. Alunperin meidän oli tarkotus mennä kuvailemaan johonkin kivempaan paikkaan muttei kumpikaan keksinyt mitään ja takapenkkiläinen alkoi jo vähän hermostua.

Ihan kauheeta huomata miten paljon Einokin koko ajan kasvaa ja se on jo niin iso poika. Vähän reilu kolme kuukautta ja mulla on täällä jo kaksivuotias! 

Eino ei puhu vielä lauseilla ja ei käytä ihan järkyttävän paljon muutenkaan sanoja. Kuitenkin lähes kaikkien eläimien äännähdykset hän on jo oppinut kauan sitten. Käytetyimpiä sanoja taitaa olla momo(mopo), hauva, inda(linda), mamma(mamma,muumi), mammam(namnam), eeei(ei tai hei). Eino on nyt lähiaikoina myös alkanut ymmärtämään jotenkin hirveän paljon paremmin ja osaa jo tuoda pyytäessä pikkuveljelle vaipan tai viedä roskan roskikseen. Hän on myös alkanut ihan omatoimisesti menemään potalle istumaan, kylläkin vaipan kanssa ja en tiedä onko vessahätä siihen edes syynä :D 

Tää pikkumies omistaa nykyään myös niin kovan oman tahdon, että välillä meinaa äitilläkin hermo mennä. Tosi usein hän on jo itse pukemassa vaatteita ensitöikseen aamulla päälleen ja lähdössä pihalle jo ennen aamupalaakin, Näihin ulkovaatteisiin kuuluu kyllä usein vain vaippa, kengät ja hattu:D 

Mä oon kyllä niin ylpeä siitä millainen pikkutyyppi tästä on kasvanut. Hän on tulee sillointällöin jopa antamaan äidille suukon ilman että edes pyytää! E rakastaa myös halailla kaikkia. Mun mielestä on niiin ihanaa miten hellyyttävä tää jätkä on.

E on myös niin ihana isoveli. Onni on oppinutkin jo veljeltäänkin kaikennäköistä. Hän on niin rakastavainen ja silti osaa myös sillointällöin vähän komentaa pikkuveljeä :D Tänään E haki kaapista itkevälle pikkuveljelleen naksun ja toinenhan lopetti samantien. Mä oon niiiiin superylpeä.

Vitsit miten mieli koheni kun mietti tota hassua. Ehkä mä annan uuden mahiksen mun unille nyt. 

Hyvää yötä<3

10 ihanaa muistoa sinusta - Kuvahaaste vauvan vanhemmille!

Mun ystäväni Jenna kirjoittaa blogia nimeltään Enemmän kuin äiti ja aloitti siellä tämmösen kuvahaasteen. Jes mä näköjään opin koko ajan uutta ja nyt tosta blogin nimestä pääsee sinne hänen sivuillensa tai tarkemmin sanottuna tähän kyseisen haasteen alkuun. Mulla on nyt niin hyvä fiilis että pakko alottaa tää homma :D

Mä en olis edes uskonut että tää herättää mussa näin vahvoja tunteita, mutta jep. Tajusin jotenkin tän ansiosta et eihän hittolainen mulla ole kohta täällä enää ollenkaan vauvaa vaikka just oli kaks! Muttamutta aloitetaanhan sitten...

1.Kun olit vielä masussa

Eino

Hassua miten esikoista odottaessa odotti niin kovin paljon, mutta toisaalta ei tiennyt yhtään mitä oli edessäpäin. Mä tein Einon raskausaikana ihan hirveesti pitkiä päiviä tarjoilijan hommassa ja mietin edelleenkin ihmeissäni, että miten mä pystyin siihen. Nää oli myös viimeisiä hetkiä Ollin kanssa kahden. Voi miten ikävä mulla välillä onkaan niitä laiskoja iltoja kun maattiin vaan ja katottiin telkkaria :D Myös Einoa odottaessa mun rakkaat ystävät piti mulle babyshowerit <3

Onni

Onnin odotusaika meni jotenkin paljon nopeammin. Mä en ikinä edes tiennyt mitkä viikot mulla oli meneillään, kun en jotenkin vaan jaksanut seurata niitä. Oli hassua odottaa vauvaa kun oli vauva jo entuudestaan :D Jännitin tietty kovin paljon tulevaa, mutta toisaalta osasin myös jo odottaa mitä odottaa :D Onnin odotus oli kyllä paljon raskaampi ja kivuliaampi vaikka sainkin sen olla kotona. Vaikka mä olin ihan rikki, me yritettiin koko ajan tehdä kaikkea kun jotenkin ajateltiin etteihän kahden lapsen kanssa pysty sitten mitään tekemään. No kyllä pystyy :D

2. Vain hetki ennen h-hetkeä

Eino

Parina iltana peräkkäin mua supisteli, mutta kun me viimein lähdettiin sairaalaan mä jotenkin silti aattelin että tullaan vielä takaisin kotiin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mä en ikinä unohda sitä innostusta mikä mulla oli kun istahdin autoon ja lähdettiin ihan tosissaan ajamaan kohti sairaalaa ja vielä jäätiin sinne!

Onni

Voivoi.. Leivoin Einon syntymäpäivänä illalla kakkua, jota Ollin äidin miehensä kanssa piti tulla seuraavana päivänä syömään. Mun perhe oli sen illan meillä vahtimassa Einoa kun Olli puolestansa oli kaverinsa tupareissa. Muistan miten mä tiesin jotenkin alitajunnassani että kohta lähdetään. Valvoin kuitenkin yöllä ja odotin Ollia kotiin. Taidettiin saada tunti unta ja sitten lähdettiinkin taksilla kohti sairaalaa. Onneksi mun sisko pääsi meille hakemaan Einoa.

Mulla ei valitettavasti näistä hetkistä ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa :D 

3. Ensimmäinen kuva sinusta

  

Ei ole olemassa mitään täydellisempää, kuin se hetki kun saa ensimmäisen kerran lapsensa rinnalle. Voi luoja, kaikki se kipu ja tuska mitä on just kokenut unohtuu aivan täysin.

Eino

Onni

4. Lahjoja vastasyntyneelle

Eino&Onni

Kun Eino syntyi, me saatiin hirveet määrät lahjoja ihan jokapuolelta. Onnin syntyessä niitä ei tullut juuri laisinkaan :D  Kuvan yökkärit pojat sai mun äidiltä. Ei kylläkään ollut mitkään varsinaiset lahjat vastasyntyneille mutta kuitenkin :D

5. Pienet pienet jalat

Eino

Harmittaa ihan hirveesti, mutta kaikki mun ottamat kuvat Einosta vastasyntyneenä on jumissa mun uutta akkua kaipaavassa vanhassa puhelimessa ja mun täytyy tyytyy näihin mitä oon jostain syystä tallentanut koneelle.

Onni

Musta tuntuu kun mä olisin vasta eilen ottanut nää kuvat. Aika menee ihan liian nopeesti! Onni on tässä kuvassa vasta ihan muutaman päivän vanha<3

6. Kun sait nimesi

Eino

Meillä lähti Einon kohdalla hiukan käsistä ja loppujenlopuksi pikkutyyppi sai viisi kummia. Meillä oli koko raskausajan vähän vääntöä nimestä. Etunimi tuli Ollin edesmenneeltä isoisältä ja toinen nimi me ihan oikeasti arvottiin :D Kuvassa on Eino rakkaan kummitätinsä sylissä, kenestä tuli myös Einon sylikummi. ps. ehkä paras päätös ikinä tehdä tästä naisesta kummitäti, oon niin onnellinen että mun lapsilla on tämmösiä niiden elämässä<3

Onni

Onni sai myös monta kummia, yhden vähemmän kuin Eino. Onnin nimestä me myös väännettiin viimiseen asti ja loppujen lopuksi Olli sai tahtonsa läpi. Mun ehdotus tuli toiseksi nimeksi. Tää kuva on otettu ristiäisten jälkeen. Onnin ristiäiset oli aivan ihanat. Ollin sisko josta tuli myös kummi soitti kitaraa ja lauloi Anna Puun mestaripiirroksen. Se oli yks mun elämäni ehkä kauneimpia hetkiä<3

7. Ensimmäinen hymy

Mä en oo saanut kuvia ihan ekoista hymyistä ja en edes oo ihan satavarma milloin on ollut ihan oikea eka hymy ja koska on ollut vaan ilmavaivoja :D 

Eino

Onni

8. Vaunulenkillä

Heh, molempien raskausajan mä vannoin alottavani liikkumaan heti kun vauva syntyy. Toisin kävi. Oon ihan surkea liikkuja. Molemmat kuvat on otettu ruissalossa. Sinne me jotenkin raahaudutaan aina muutaman kerran vuodessa.

Eino

Onni

9. Valmiina juhliin

Voi miten paljon mä oonkaan nauttinut alusta asti näitten lasten pukemisesta juhliin. Tähän alle mä voisin laittaa varmaan miljoonia kuvia :D

Eino

Onni

10. Ensimmäinen kesä

Eino

Einon ekan kesän aikana me muutettiin uuteen kotiin, käytiin Tukholmassa, oltiin pihalla paljon ja vietettiin hirveesti aikaa mun vanhempien luona. Odotettiin myös ihan hirveesti syntyväksi mun hyvän kaverin vauvaa ja juhlittiin mm hänen babyshowereitaan kesäkuussa. 

Onni

No nythän ei olla edes vielä kesän puolivälissä, mutta ollaan me jo ehditty jonkin verran tässä touhuta. Muutama viikko takaperin oltiin Helsingissäkin käymässä. Onni tykkää leikkiä paljon hiekkalaatikolla veljensä kanssa. Ja muutaman viikon päästä he jäävätkin veljensä kanssa isin hoiviin kotiin kun mä meen töihin. Siinä varmasti riittää ihmeteltävää :D

Voi millä haikeudella mä tätä kirjoitinkaan.. Mulla ei ihan oikeesti kohta enää ole vauvaa täällä ja uutta tuskin enää on tulossakaan. Toisaalta ihanan helpottava ajatus, mutta samalla kyllä saa itkua pidätellä. Mä laitan nyt tähän loppuun vielä ohjeet tätä haastetta varten jos joku kiinnostui. Mä en haasta ketään, kun eipä hirveesti ole ketään tuttuja jotka edes kirjottaisivat blogia :D ..Paitsi tän haasteen luoja :D

Ohjeet haasteeseen:

1. Haasteeseen saa tarttua vapaasti, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Enemmän kuin äiti -blogin ja laittaa linkin alkuperäisestä postauksesta.

2. Linkkaa oma kuvahaasteesi alkuperäisen postauksen kommenttiosioon.

3. Halutessasi haasta yksi tai useampia bloggaajia.

oma koti kullan kallis

Mulle tulee aina kauhea muuttokuume kevään tai ihan viimeistään kesän aikana. Nyt mä kuitenkin tiedostan myös sen että meillä on ihan tosi hyvä asunto! Mulla asuu naapurissa hyviä ystäviä ja muutenkin täällä päin on paljon tuttuja. Tää sijainti on mun mielestä ihan täydellinen ja pelkästään näköala meiltä kotoota on ihana. Ainut pikkuongelma mitä mä nyt mietin on, että lastenhuone on ihan liian pieni. Koitan kaikin mahdollisin keinoin päästä siitä yli, sillä mä en toisaalta yhtään haluais muuttaa :D Olispa kiva, jos seuraava asunto johon muutettais olis meidän ihan oma.

Tässä asunnossa on kyllä niin paljon hyvää. Tää pohjaratkaisu on mun mielestä ihan täydellinen lapsiperheelle, kun jokapuolelta näkee melkeen koko asunnon. 

Oon niin rakastunut tähän meijän hyllykköön <3 

Ja tää yöpöytä on kyllä ihan pelkkää rakkautta !!

Ehkä mun täytyy vaan luovuttaa ja koittaa rakastua tähän asuntoon uudestaan samalla tavalla kun viimevuonna kun me muutettiin :D Tai ehkä vaihdella vähän järjestystä! Edellisessä postauksessa saatoitte tutut huomatakkin, että Einon huone oli saanut uuden järjestyksen jo kun mua vähän tylsistytti :D 

Tää viimeinen kuva ei sitten oikeen enää aiheeseen liitykkään, mutta kattokaa nyt miten söpö :D<3

Mä alan nyt pohtimaan että miten mä piristän tätä asuntoa :D Heippa!

<3: Jassu

LOPPU ÄITIEN YKSINÄISYYTEEN

Mä olen tässä muutaman viimevuoden aikana huomannut kavereideni ja eri vauvaryhmien kautta, että tosi moni äiti on jäänyt aika yksin lapsen synnyttyä. Monet ovat kertoneet, että ystävillä ei enää yhtäkkiä vauvan synnyttyä olekkaan enää aikaa raskausajan lupauksista huolimatta. Olen mä tähän ilmiöön itsekin törmännyt omassa elämässäni, mutta onneksi tosi harvan kaverin kohdalla. 

Saattaa myös olla, että ystäviä on paljon, mutta kellään ei ole lapsia. Jotkut asiat kun ovat vaan sellaisia, että niistä haluaisi puhua sellaiselle joka tosissaan ymmärtää mistä puhuu.

Mä ajattelin kirjoittaa siitä, miten mä oon tutustunut mun rakkaisiin äitikavereihin. Toivottavasti tästä on hyötyä myös muille.

1.Vanha tutun tutun tuttu.

Kuulin mun vanhan tuttuni odottavan esikoistaan vähän Einon syntymän jälkeen. Mietin tosi kauan, että kehtaanko mä nyt edes olla toiseen yhteydessä, kun ei kerran ikinä olla mitään kavereita oltukkaan. Mä kuitenkin rohkaistuin ja kyselin onko hänellä tarvetta Einon vanhoille vauvanvaatteille ja turvakaukalolle. No kyllä oli, ja meistä tuli todella hyvät ystävät sen myötä <3 

Tää sama on itseasiassa tapahtunut myös toistepäin ja mun seinänaapurini otti muhun yhteyttä vuosien jälkeen kun muisti että ollaan lapsina leikitty yhdessä. Voitte vaan kuvitella miten paljon me hänen kanssaan ollaankaan tekemisissä. 

2. Äitien tinder - MOMZIE

Mä ehkä eka vähän naureskelin koko hommalle. En kai mä nyt ala ketään tuntemattomia näkemään jonkun hölmön sovelluksen kautta? No aloin kuitenkin. Sitä kautta löysin alle kilometrin päästä ihanan äidin, jonka kanssa me ollaan yhteydessä valehtelematta melkein joka päivä!  

3. Instagram

Eikai instasta nyt voi alkaa kavereita etsimään? Voi! Mä seurailin jonkin aikaa yhtä äitiä ja vaikka hänen tilinsä olikin mun mielestä tosi mielenkiintoinen, en olisi ikinä uskonut että me voidaan olla niin samanlaisia! Laitoin viestiä hänelle directin kautta ja sovittiin kahvitreffit. Silloin mä pelkäsin ihan hirveesti että nolaanko mä itteni ihan kunnolla, mutta tää ihana nainen olikin tosi onnessaan siitä että mä lähestyin häntä. 

4. Facebookin mammaryhmät 

Ei! Ne eiihan välttämättä olekkaan täynnä vaan hormoonihuuruissaan kiukuttelevia äitejä, vaan siellä on oikeesti ihan hyviäkin juttuja. Näissä näkee aina välillä sellaisia alotuksia johon sai kertoa itsestään ja jos jotain kiinnosti, niin tykkäsi sun kommentista ja sitten alettiin juttelemaan. Mä aloin juttelemaan tätä kautta uudestaan sellaisen äidin kanssa johon törmäsin jo aikasemmin momziessa, mutta me kadotettiin sitten toisemme :D Nähtiin juuri ekan kerran ja oon ihan yllättynyt miten mun äititreffit on menny joka kerta näin putkeen!

5. Ihan vaan sattumalta

Tapasin bussissa edellispäivä tosi ihanan oloisen äidin, jonka kanssa me juteltiin matkan ajan, mutta bussi oli jotenkin ihan liian nopeasti perillä ja siinä kiiressä kun alettiin ulostautua sieltä en enää tajunnut tehdä asialle mitään :D Näin myös viimekesänä neuvolaan tullessani mun vanhan yläastekaverin joka oli juuri lähdössä sieltä pois. Mikä sattuma ja he pitivät raskautta edelleen salassa. Voi olla että me oltaisiin muutenkin oltu yhteydessä kun olisin kuullut hänen olevan raskaana, mutta oli se silti aika moinen tuuri. Tällä hetkellä me asutaankin samassa talossa:D

Tässä oli mun esimerkkejä siitä miten helposti voi löytää uusia ystäviä. Musta tuntuu, että se saattaa olla jopa helpompaa kun on lapsia. Näiden lisäksi mä voisin uskoa että mm lasten harrastuksissa saattaisi törmätä muihin vanhempiin. 

Jos on yhtä kova jännittämään kuin minä tai muuten vaikka tosi ujo, kannattaa valita semmonen paikka ensitreffeille missä on jotain tekemistä. Esim hoplop tai leaf areenan mehukattimaa on aika hyviä paikkoja tälläseen. Nyt kesällä myös vaikka puistotreffit on aika kova sana! 

Toivon niin paljon että tästä joku nyt saisi uskallusta ja löytäisi yhtä ihania ihmisiä elämäänsä :) Eli eikun vain hommiin :) 

<3: Jassu 

Kuulumisia viimeviikoilta

Voi luoja, mä oon nyt lähemmäs  20 kertaa käynyt viemässä ton vanhemman lapsen takas sänkyyn päiväunille ja loppua ei näy. Onni nukkuu taas aina just sen ajan ku Eino laittaa hanttiin tossa nukkumisessa, eli mulla ei oo enää yhtään hengähdyshetkeä päivällä. Sama jatkuu illalla ja aamulla molemmat on jo kukonlaulun aikaan hereillä. Tekeekö toi valoisuus mun elämästä oikeesti vaikeaa? 

Meillä on ollut nyt muutenkin tosi paljon ohjelmaa ja koko ajan ollaan menossa johonkin suuntaan. Muutama viikko takaperin käytiin Helsingissä ja vietettiin siellä kaks päivää. Kotiutumisen jälkeisenä päivänä olikin sit jo mun siskon valmistujaiset ja seuraava viikko oli myös ihan täyteenbuukattu työhaastatteluita yms. Viime viikonloppu vietettiin Loimaalla Ollin serkun ylppäreissä ja siitä mentiin vielä  mökille saunomaan. 

Tän viikon mä oon jotenkin onnistunu kans täyttämään kaikella puuhailulla. Ollaan nähty paljon kavereita ja käyty kaupungilla kuin myös Kupittaalla puistoilemassa. Tänään me voitais olla hieman rauhallisemmin ja käydä vaan hakemassa kirpparilta tavarat pois myynnistä. Viikonloppuna taas olis juhlat tiedossa, kun mun toinen pikkusiskoni pääsee ripiltä. Siitä me lähdetäänkin sitten Ollin kanssa rentoutumaan risteilylle ihan kahdestaan ja voi miten tarpeeseen se tuleekaan!

Mä en tiedä johtuuko tää mun edestakas poukkoilu siitä, että oon tajunnut mun äitiysloman vetelevän ihan viimeisiään ja alle kuukauden päästä mä olenkin jo töissä. Oon kyllä niin tyytyväinen, että Olli jää lasten kanssa pariksi kuukaudeksi kotiin ja heitä ei tarvitse laittaa mihinkään hoitoon. 

Mä en voi uskoa että mä sain tän postauksen valmiiksi ennen kun Onni heräs ja kävin jopa suihkussa tässä välissä!


<3: Jassu