VITUN TEINIÄITI

Kyllä, myös kyseiset sanat olen kuullut kun olen kaupungilla kävellyt. Tämä nokkela lause oli kylläkin tarkoitettu mun ystävälleni joka työnsi Einoa rattaissa. Kauhean moni ei varmaan ylläty kun kerron sen olleen joku vanha juoppo, mutta kyllä se silti kolahti, olihan se kuitenkin tarkotettu mulle? Tai saman ikäisiähän me ollaan ja tää mun ystävä näyttää vielä mun mielestä mua vanhemmalta. Saattaa olla että mäkin otan välillä vähän turhan helposti itteeni, mutta äitiys on sellanen asia josta mä en tahtois kuulla yhtään haukkuja tai kritiikkiä.

Mä olen saanut osakseni omasta mielestäni aika paljonkin ihan paskaa kommenttia. Ihan jo silloinkin kun aloin Einoa odottamaan. Kaikki varmaan arvaa yleisimmän kysymyksen, mähän olin vasta 20. Eli tietty; Oliks vahinko? - Mitenköhän ihmeessä se tieto liikuttaa kenenkään muun elämää millään lailla. Kyllä mä hiukan huvittuneena muistelen anopinkin ekaa kommenttia. "Voi jumalauta! Ettekö te oo käyttäneet mitään ehkäisyä?". Se taisi olla ehkä hiukan sitä alkushokkia ja tän jälkeen hän kuitenkin odotti onnellisena ja innoissaan lapsenlastaan.  Kaverilta sain myös kuulla että kannattais vielä vähän miettiä, että siinä menee koko elämä piloille. No ei mennyt, päinvastoin!  Ehkä parhain perustelu miksi ei kannata vielä hankkia lapsia oli se, että ensiks kannattaa hankkia kunnon auto. Jep, kiitos vinkistä! No mun mielestä me saatiin sekin asia ihan kuntoon.

Muistan vieläkin kauppareissun sen jälkeen kun Onni oli saanut ekat rokotuksensa ja oli ihan superitkuinen. Mua katseltiin kaupassa naureskellen ja tuijotellen pitkään. En muista kunnolla mitä mua tuijotelleet vanhemmat naiset sanoivat, mutta tyylillä että "taas tuollainen nuori äiti". Ei tainneet tädit tietää että tää oli jo mun toinen lapseni. Huh kun alko taas ärsyttämään, voisinpa palata siihen päivään ja tilanteeseen ja kertoa heille että mulla on kyllä tilanne aivan hallinnassa. Mä en ees ollut mitenkään paniikissa ja hoidin homman mun mielestä aika hyvin kotiin.  Toinen huvittava tapaus oli kun kävin ostamassa äidilleni joululahjaksi Einon syntymän jälkeen sellasen koristehomman jossa luki maailman paras isoäiti. Myyjä siinä lahjaa paketoidessa kysyi että, eikai tää sun äitille oo? Eihän noin nuorella vielä lapsia ole? Tässä olis taas ollut niin hyvä tilaisuus sanoa pari valittua sanaa, mutta sensijaan päätin vain hymyillä ja kertoa että kyllä minä olen jo äiti. 

Mua ihan harmittaa kun muistelen niitä aikoja kun lapsista kerrottiin muille ja siinä ympärillä oli aina iso harmaa negatiivinen pilvi. Miten sä pärjäät kahen kanssa? Mitä Olli meinas, ei varmaan tykänny? Onko järkevää? Ettehän te oo Ollin kanssa ees olleet kauaa yhessä. Mitä sit jos te erootte? Etkö sä ikinä opi?  Näiden kysymysten ja toteamusten keskellä mä oon yrittänyt ite samalla sulatella asioita ja koittaa olla onnellinen siitä mitä mulle on annettu. Toivon et jokainen joka tunnisti itsensä tästä, ottais päänsä pois perseestä ja miettis ennenkuin seuraavan kerran avaa suunsa. 

No jokatapauksessa ennakkoluuloista huolimatta, mä olen maailman onnellisin äiti ja myös kihloissa, vaikka eihän tän pitänyt kestää ;)