Vastaukset haasteeseen

Vihdoin ja viimein! Mä oon ollu ihan superkiireinen ja ihan jotenkin unohtanut koko haasteen :D Oli ihanaa kuulla, että tähän tartuttiin! Näistä vain yhdessä mä olin siis oikeesti raskaana.

1. Raskaana. Kuva on viime kesäkuulta kun viikkoja taitaa olla n 26.

2. Tässä melkein kaikki aatteli, että mä oon raskaana. En ole. Tää taitaa olla muutama kuukaus synnytyksestä. Tästä siis näkee hyvin, ettei se maha aina vaan yhtäkkiä katoa!

3. Ei rasksaana. Kuva on muutama kuukaus takaperin otettu eli silloin synnytyksestä on ollut 6kk.

4. Ei raskaana. Kuva muutaman viikon takaa.

Mitä ajatuksia tää herättää? 

VITUN TEINIÄITI

Kyllä, myös kyseiset sanat olen kuullut kun olen kaupungilla kävellyt. Tämä nokkela lause oli kylläkin tarkoitettu mun ystävälleni joka työnsi Einoa rattaissa. Kauhean moni ei varmaan ylläty kun kerron sen olleen joku vanha juoppo, mutta kyllä se silti kolahti, olihan se kuitenkin tarkotettu mulle? Tai saman ikäisiähän me ollaan ja tää mun ystävä näyttää vielä mun mielestä mua vanhemmalta. Saattaa olla että mäkin otan välillä vähän turhan helposti itteeni, mutta äitiys on sellanen asia josta mä en tahtois kuulla yhtään haukkuja tai kritiikkiä.

Mä olen saanut osakseni omasta mielestäni aika paljonkin ihan paskaa kommenttia. Ihan jo silloinkin kun aloin Einoa odottamaan. Kaikki varmaan arvaa yleisimmän kysymyksen, mähän olin vasta 20. Eli tietty; Oliks vahinko? - Mitenköhän ihmeessä se tieto liikuttaa kenenkään muun elämää millään lailla. Kyllä mä hiukan huvittuneena muistelen anopinkin ekaa kommenttia. "Voi jumalauta! Ettekö te oo käyttäneet mitään ehkäisyä?". Se taisi olla ehkä hiukan sitä alkushokkia ja tän jälkeen hän kuitenkin odotti onnellisena ja innoissaan lapsenlastaan.  Kaverilta sain myös kuulla että kannattais vielä vähän miettiä, että siinä menee koko elämä piloille. No ei mennyt, päinvastoin!  Ehkä parhain perustelu miksi ei kannata vielä hankkia lapsia oli se, että ensiks kannattaa hankkia kunnon auto. Jep, kiitos vinkistä! No mun mielestä me saatiin sekin asia ihan kuntoon.

Muistan vieläkin kauppareissun sen jälkeen kun Onni oli saanut ekat rokotuksensa ja oli ihan superitkuinen. Mua katseltiin kaupassa naureskellen ja tuijotellen pitkään. En muista kunnolla mitä mua tuijotelleet vanhemmat naiset sanoivat, mutta tyylillä että "taas tuollainen nuori äiti". Ei tainneet tädit tietää että tää oli jo mun toinen lapseni. Huh kun alko taas ärsyttämään, voisinpa palata siihen päivään ja tilanteeseen ja kertoa heille että mulla on kyllä tilanne aivan hallinnassa. Mä en ees ollut mitenkään paniikissa ja hoidin homman mun mielestä aika hyvin kotiin.  Toinen huvittava tapaus oli kun kävin ostamassa äidilleni joululahjaksi Einon syntymän jälkeen sellasen koristehomman jossa luki maailman paras isoäiti. Myyjä siinä lahjaa paketoidessa kysyi että, eikai tää sun äitille oo? Eihän noin nuorella vielä lapsia ole? Tässä olis taas ollut niin hyvä tilaisuus sanoa pari valittua sanaa, mutta sensijaan päätin vain hymyillä ja kertoa että kyllä minä olen jo äiti. 

Mua ihan harmittaa kun muistelen niitä aikoja kun lapsista kerrottiin muille ja siinä ympärillä oli aina iso harmaa negatiivinen pilvi. Miten sä pärjäät kahen kanssa? Mitä Olli meinas, ei varmaan tykänny? Onko järkevää? Ettehän te oo Ollin kanssa ees olleet kauaa yhessä. Mitä sit jos te erootte? Etkö sä ikinä opi?  Näiden kysymysten ja toteamusten keskellä mä oon yrittänyt ite samalla sulatella asioita ja koittaa olla onnellinen siitä mitä mulle on annettu. Toivon et jokainen joka tunnisti itsensä tästä, ottais päänsä pois perseestä ja miettis ennenkuin seuraavan kerran avaa suunsa. 

No jokatapauksessa ennakkoluuloista huolimatta, mä olen maailman onnellisin äiti ja myös kihloissa, vaikka eihän tän pitänyt kestää ;) 

HAASTE ÄIDEILLE

Kun mä odotin Einoa niin ajattelin, että synnytyksen jälkeen mä laihduin välittömästi takaisin entiseen painooni ja kaikki vaatteet mahtuu jo samalla viikolla taas päälle. Eli tuli siis aika shokkina, kun niin ei todellakaan käynytkään ja +20kg:sta lähtikin vain 10 heti. Edelleen nyt melkein 8kk Onnin syntymän jälkeen mä näytän välillä siltä, että olisin taas jo yli puolenvälin, Oon miettinyt tätä haastetta jo vähän pidemmän aikaa, jo siis ennen kun edes tein koko blogia. Mahtaakohan tähän kukaan edes uskaltaa lähteä mukaan :D Idea olisi siis se, että laitetaan sekaisin kuvia raskausmahasta ja jälkimasusta ja niiden perusteella muiden pitäisi arvata mitkä on ennen ja mitkä jälkeen. Tällä haen takaa sitä että muutkin epätietoiset tajuaisivat, ettei jäljet raskaudesta katoa yhdessä yössä. Mä arkailen tätä nyt vähän, kun menin ja kerroin kaikille tutuillekkin tästä blogista :D No samapa tuo, mun blogi, mun säännöt :D 

Eli koittakaa arvata, missä mä olen raskaana. Rohkeimmat mä haastan tekemään tän saman omassa blogissaan <3

Prinsessavaippakakku

Tein mieheni siskolle vaippakakun hänen yllätysbabyshowereilleen. Samalla kakkua tehdessä räpsäsin pari kuvaa, jos jotain kiinnostaa ohjeet tälle projektille <3

Mä kävin ostamassa tätä kakkua varten osan koristeista ikeasta, koska huomasin muutama viikko aikaisemmin, että sieltähän löytyy vaikka mitä kaikkea ihanaa askarteluihin ja vaikka juhliinkin! Loput koristeista joita ei saanut ikeasta hankin k-marketista. 

1. Ihan ensiksi tarvitaan yksi vessapaperin ja yksi talouspaperin tyhjä rulla. Ne teipataan yhteen ja niistä tulee siis koko kakun runko. Normaalisti nämä kiinnitettäisiin kuumaliimalla pyöreeseen pahvialuseen, mutta mulla oli ikeasta ostettu tarjotin jonka päälle kasasin kakun. Se ei siis ollut mitenkään kiinni rullassa, mikä hankaloitti alkua hieman.

2. Seuraavaksi aletaan rullaamaan vaippoja ja mulla oli alimman kerroksen syvimmällä olevat vaipat kumilenkeillä kiinni. 

3. Näihin on joillain sivuilla hyvin tarkat ohjeet, kuinka monta vaippaa mihinkin kierrokseen tulee, mutta mä ainakin laitoin niin monta vaippaa että se menee nätisti ja vaippojen väliin ei jää koloja. Kun  Mutta siis, ekaan kerrokseen tulee kolme kierrosta vaippoja, seuraavaan kaksi ja ylimmässä on vain yksi kierros. Huh olipa vaikeesti selitetty :D

4. Kun koko kakku on saatu kasattua, on aika kiertää vaippojen ympäri narua ja solmia niillä kiinni. Sen jälkeen voi leikata nuo kumilenkit alta pois.

5. Enää ei olis jäljellä muuta kuin koristelu. Eli mun lempparikohta! Tähän kakkuun mä ostin siis koristenauhat ja nuo pahviperhoset ikeasta. Mukaan tarttui myös viimemetreiltä noita tekokukkia joista mä vaan leikkasin vähän vartta pois ja taiteilin niitä tuonne sekaan.

En muistanut  enää kuvata siinä vaiheessa kun lisäsin lopuksi vielä pienet tossut ja kukkapannan jotka kävin hakemassa h&m:ltä. Ne oli niiiin ihanat ja kruunasi kyllä tuon kakun.

Voi ei kun mun tekis mieli alkaa tekemään jo uutta! Ei kellään olis tarvetta, mä oon jo ihan valmis :D

Ihana, helppo ja nopea marenkikakku

Uskomatonta, mutta mä oon jo toista päivää putkeen kirjottelemassa tänne kaikessa rauhassa. Tästähän  vois vaikka tulla tapa!

Tänään Eino on isoäitinsä luona leikkimässä koko päivän ja meillä on Onnin kanssa ollut aikaa olla ihan vaan kahdestaan. Käytiin aamulla mun äidin kanssa kaupassa ja sen jälkeen ollaan oltu vaan kotona. Kaupassa tajusin, että pitäis täksi päiväksi keksiä joku herkku, kun saadaan vieraita. Käteen osui heti ekana tollanen valmis marenkipohja jossa oli takana ohje helppoon kakkuun. 

Itse kakun tekemiseen ei mennyt aikaa muutenkuin kerman vatkaamiseen. Ihana, helppo ja nopea!

Pohjan lisäksi kakkuun ei siis tule kuin 2dl vispikermaa, vadelmia, pensasmustikoita ja banaania. Ihanaa vaihtelua perus pakastepullille jos on kiire.

Sain tän ihanan avulla houkuteltua naapurit heti koemaistamaan. Ei ainakaan myöntänyt että olis ollut ihan kamalaa:D 

On ollut vaihteeksi ihanaa viettää Onninkin kanssa aikaa kaksin. Miten tää pikkujätkä jaksaakin aina olla näin ihanan hyväntuulinen ja nauravainen<3 

Mä taidan keittää itselleni vielä uuden kupin kahvia ja nauttia tästä hiljaisuudesta <3 

Supertylsän kotiäidin päiväkirja

Ah, onko parempaa? Kaikki muut nukkuu ja jäljellä on vain mä, tietokone, kahvi ja järkyttävän iso korvapuusti. Aivan uskomatonta kirjottaa tänne ja kukaan ei oo repimässä mun jalkaa. 

Me ollaan tänään oltu koko päivä vaan kotona, kun mä oon yrittänyt vaihdella vähän järjestystä. Varmaan aika ilmiselvää miten se onnistuu kun jaloissa pyörii kaksi alle kaksivuotiasta. Noh, jatketaan yrittämistä sitten kun kukaan ei enää tuolla makkarissa nuku.

Mulla ei varsinaisesti ole mitään sen kummallisempaa asiaa tänään, mutta kerrankin mulla olis mahdollisuus kirjotella tänne rauhassa. Tottakai silloin mä en keksi mitään sanottavaa. Ehkä mulla on vaan liian tylsä elämä :D

Tässä meidän aamupäivä kuvina <3

Tämä pikkumuru on melkeinpä nukkunut koko päivän. Hetken viihtyi kävelytuolissaan ja sen jälkeen seikkaili omalla hassulla ryömimistekniikallaan ympäri kotia. 

Tehtiin Einon kanssa loppuun vielä viimeinen äitienpäiväkortti. Eino rakastaa leikkiä noilla maaleilla.

Mä niin rakastan tota meidän jääkaapin ovea! Vaikka se onkin aika sotkuisen näköinen, niin siinä on kaikkia rakkaita muistoja ja lahjoja <3

Enpä muista millon viimeksi olis ollut sellanen päivä ettei tämä pikkuherra olis kiivennyt tuolin kanssa tiskialtaan eteen ja alkanut "tiskaamaan". 

Pitkän opettelun jälkeen meillä on vihdoin opittu syömään itse. Ei toivoakaan enää, että äiti tai iskä sais edes kiireessä äkkiä syöttää :D


Miten tää voikin olla mahdollista, että mulla on nyt jo aiheet ja ideat vähissä vaikka mä tätä niin paljon halusin tehdä. Mikä teitä kiinnostais? Ideoita otetaan vastaan <3

Kaksi vauvaa, uhka vai mahdollisuus?

Käytiin tänään kauniin päivän kunniaksi aamupäivällä puistossa meidän ihanien naapureiden kanssa. (Heh ihan pakko tässä välissä hehkuttaa miten ihanaa, kun samassa talossa meidän kanssa asuu kaksi mun hyvää kaveriani!  Molemmilla on siis myös lapsikin. Ja toinen on vielä seinänaapuri, ei voi olla mitään parempaa!)
Puistossa jutellessamme sainkin hyvän idean! Kerron mun mielestä hyvät ja huonot puolet kahden pienen lapsen taloudesta. Kun sitä äkkiseltään toinen siinä kysyi, jäin aika sanattomaksi, mutta nyt olen täällä asiaa mietiskellyt ja ehkä osaan jotain jo kertoakkin. Eli rakas naapurini, tämä on sinulle :D

Koska mä olen maailman paras valittamaan aina kaikesta, aloitetaan mulle helpommasta :D

Huonot puolet:

- Tuntuu ettei välillä aika millään riitä molemmille, aina jompikumpi joutuu odottelemaan.

-  Hyvästi hygienia ja lämpimät ateriat ja kahvit! Sen kerran kun toinen on päiväunilla, niin eiköhän   toinen huuda.

- Uloslähteminen kestää aina ihan superkauan.

- Koska Eino on löytänyt tän asunnon joka ikisen kaapin ja laatikon ja käykin aika tiuhaa tahtia niitä   tyhjentämässä, saattaa hän välillä annella sieltä veljelleenkin tavaroita. Esim tänään aamulla sain taas napata Onnilta vihkosen pois kun yritti syödä sitä. Pitää siis olla koko ajan valppaana! Vaikka Onni ei itse ylettäisi mihinkään hänelle vaaralliseen, niin veli saattaakin.

Huh huh kylläpä siinä olikin paljon tekstiä! Oon niin syntynyt valittamaan!

Hyvät puolet:

- Heistä on seuraa toisillensa jo nyt, vaikka Onni onkin vasta 7kk
- Kaikki valvominen tulee tässä samassa rytäkässä ja muutaman vuoden päästä saan taas ehkä nukkua edes joskus

- Mun organisointikyky on aivan huikea ainakin sillon kun on ees hiukan saanut nukutuksi :D

- Lapsilla on suht samanlaiset kiinnostuksenkohteet koko ajan. Tai siis voidaan tehä samoja juttuja    yhdessä eikä tarvii jakautua :D Tietty myöhemmin voi olla et heitä kiinnostaa eri asiat, mut  kuitenkin samalla lähtöviivalla.. Tajuaako kukaan mitä ajan takaa? :D

- Heillä on yhteiset kaverit jo nyt ja esimerkiksi tarhaan laittaminen ei ole yhtään niin tuskaista, kun he saavat sielläkin olla yhdessä.

- Oppii tunnistamaan tosiystävät ja ne muut unohtuu tässä touhussa. Miten helposti jotkut jättävätkin  taakseen, kun ei löydy ymmärrystä.

- Onhan ne nyt niin söpöjä kun menevät tuolla yhdessä! 

- Taas mä tuon esille tän mun ylpeyteni, mä oon pystynyt tähän ja oon oikeesti vieläkin järjissäni. Mä pystyn siis ihan mihin vaan!

- Miten ihanaa laittaa molemmille samanlaiset vaatteet päälle ja seurata kun kaikki vastaantulijat   ovat sulaa vahaa :D

Mitä ilmeisimmin hyviä puolia löytyi kuitenkin enemmän. Eli siis ei kun hommiin! 

5 parasta asiaa äitiydessä

Taas on vuoden yksi parhaista päivistä takana! Mä niin rakastan juhlia sitä asiaa, mistä mä olen kaikista eniten ylpeä :) Sen kunniaksi mä haluaisin kertoa 5 parasta asiaa äitiydessä <3

1. Se tunne miten paljon voi lapsiaan rakastaa, oikeasti. Tätä hoetaan jokapuolella, mutta se on vaan niin totta. Mut tää on yllättänyt aivan totaalisesti!

2. Pienten arkisten asioiden arvostaminen. On vaan niin ihanaa, kun saa aamulla herätä siihen että Eino on hiipinyt omasta huoneestaan lässyttämään pikkuveljelleen pinnasängyn reunalle.

3. Oon niin ylpeä, että oon vasta 22 ja mulla on jo kaks lasta. Rakastan mainostaa sitä kaikille ja vieläpä niin pienellä ikäerolla! Vaan vuosi ja päivä päälle! 

4. Kun tuntee itsensä niin tärkeäksi. Onko parempaa kuin se kun kukaan muu kun äiti ei kelpaa?

5. Miten paljon oon saanut äideistä uusia ystäviä. Niistä oon niin kiitollinen. Monesta naisesta on tullut mulle niin rakkaita ja tiedän ettei oltais tutustuttu ilman lapsia. 

LIIAN TERVE PÄIVYSTYKSEEN, LIIAN KIPEÄ KOTIIN

Heh, kaksi vuotta lähes tauotta pyörittelin ajatusta blogissa päässä ja kun sen viimein tein, niin unohdin sen välittömästi muutamaksi viikoksi :D Käytin kaiken energiani blogin tekemisen jälkeen vaatteiden hinnoitteluun ja kirppikselle kuskailuun. Kun se rumba puolestaan oli ohi, lapset sairastui..

Mä turhauduin heti, kun huomasin lasten olevan TAAS KERRAN kipeänä. Olin kuitenkin suht tyytyväinen, kun kummallakaan ei näyttänyt aluksi olevan muuta kuin vuotava nenä ja huonosti nukutut yöt. Kuitenkin melkein viikko nuhailun jälkeen Einolle nousikin kova kuume ja kaupanpäällisiksi vielä korvatulehduskin.. Puhumattakaan ihan hirveästä yskästä. 

Siitä päästäänkin siis mun oikeaan asiaani. Miksi ihmeessä korvatulehduslasta ei saisi viedä päivystykseen?  Mä tosi usein kuvittelen liikoja ja pääni sisällä saan pyöriteltyä itselleni jos jonkinnäköisiä diagnooseja. Joten kun Eino alkoi haroa korviaan ja kuume nousi(39.5) kysyin sairaanhoitajaystäväni mielipidettä päivystykseen lähtemisestä. Hänen mielestään olisi riittänyt, että olisi annettu lisää lääkettä ja nukuttu aamuun. Mä kuitenkin jäin miettimään, että haluaisin pojalle jo lääkkeet. Päätin varmistaa vielä eräästä fbn mammaryhmästä muiden mielipiteitä päivystykseen lähtemisestä. Lähestulkoon kaikki olivat sitä mieltä ettei mun todellakaan kannata lähteä enää siihen aikaan päivystykseen (kello oli siis 22) ja kertoivat kuinka ovat itkevää lasta hyssytelleet koko yön sylissään valvoen. 

Edelleen epäilytti ja alkoi jopa ihmetyttää, miksi kärsivää lasta ei saa viedä päivystykseen? Ymmärrän, että ensisijaisesti sinne mennään hengenhädässä, mutta eikai kukaan anna pienen lapsen kärsiä niin ja vielä turhaan?

Soitin kuitenkin vielä päivystykseen ja kyselin lupaa lähteä sinne, minkä he myönsivät välittömästi ja kehottivat oikein tulemaan. 

Päästiin päivystykseen ja se oli alle tunnin reissu. Saatiin myös lääkkeet samantien. Sain siis 12 tuntia nopeammin lapselleni helpotusta. Olen siis hieman hämilläni.. Miksi pitää odottaa?

Pakko myös vielä mainita tähän miten ihania ihmisiä siellä olikaan töissä! Jokainen lääkärin ja sairaanhoitajien tapaaminen oli miellyttävä kokemus :) Tämänlaisia lääkärireissuja ottaisin mielelläni jatkossakin!

Vointi täällä on edelleen aika heikko, mutta tänään jaksettiin jo hieman leikkiä ja hymyilläkkin <3

NONIIN JOTEN KERTOKAAS ÄIDIT JA MIKSEI MUUTKIN.. MILLOIN VIETTE LAPSENNE PÄIVYSTYKSEEN, MISSÄ TEIDÄN RAJANNE MENEE?